Developing a Proportionate Response to a Cyber Attack

The debate on both the impacts of cyber attacks and how to response to attacks is active but precedents are only a few. Strategies and political speeches are always (at least partially) declaratory and vague by nature, and beyond these declarations the practical reality of cyber security as a matter of national security issue is challenging. At the same time cyber issues have catapulted into the highest of the high politics, cyberpolitics, and the line of digital and physical is blurring in many ways. Primary intention of this paper is to encourage the national policies concerning on the issue of how cyber attacks should be treated and lead to policies for response. The paper determinates five variables which policymakers need to consider when evaluating appropriate response to a state-sponsored cyber attack. As offensive cyber activity becomes more prevalent, policymakers will be challenged to develop proportionate responses to disruptive or destructive attacks. Already, there has been significant pressure to “do something” in light of the allegedly state-sponsored attacks. Proportionate response is a complicated political question and also situational dependent. This paper analyses in a comprehensive way how cyber attacks will be treated especially as a political question, and this paper represents a rough example of the framework that policymakers should build on

Kansanedustajien arvioita Suomen kyberturvallisuuden nykytilasta ja tulevaisuudesta

Kansanedustajien näkemyksiä ja arvioita Suomen kyberturvallisuuden nykytilasta ja tulevaisuudesta

Reservin kertausharjoitukset välirauhan aikana

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkimuskohteena on välirauhan aikana, 13.3.1940-25.6.1941, toteutetut kertausharjoitukset. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää mitkä tekijät olivat vaikuttamassa puolustusvoimien reservin kertausharjoitusten käynnistymiseen välirauhan aikana, mikä oli kertausharjoitusten koulutuksen sisältö, minkälaisia kokemuksia kertausharjoituksista saatiin ja miten yhteiskunnallinen ilmapiiri vaikutti kertausharjoituksien toteutumiseen? Lisäksi tutkimukseen on koottu järjestettyjen jalkaväen ja tykistön kertausharjoituksien koonnokset koulutusaikoineen, -paikkoineen, -joukkoineen sekä -vahvuuksineen. Toteutetut maavoimien kokoonpanouudistukset uusine joukkotyyppeineen sekä uudet aseet ja taisteluvälineet edellyttivät välirauhan aikana reservin uudelleenkouluttamista. Kertausharjoitukset käynnistyivät puolustusvoimien mittavien uudelleenjärjestelyiden takia kuitenkin vasta tammikuussa 1941. Tykistö- ja panssarintorjuntajoukkojen kertausharjoittaminen koettiin tärkeimmäksi ja kiireellisimmäksi reservin koulutustehtäväksi. Kolmannen kiireellisen ryhmän muodostivat linnoitusjoukot, jotka oli suunniteltu itärajalle Salpa-aseman puolustukseen. Koulutuksen sisällössä painottuivat talvisodasta saadut kokemukset ja uuden kaluston taistelukäyttö sekä kertausharjoitusten valmiudelliset näkökohdat. Kevään 1941 aikana kertausharjoitukset laajenivat myös muihin yksiköihin. Laajemmat rajajoukkojen kertausharjoitukset käynnistyivät helmikuussa ja kranaatinheitinyksiköiden kertausharjoitukset huhtikuussa. Erilliset kertausharjoituskurssit käynnistyivät pääosin kesäkuun alussa. Uusi sota keskeytti kertausharjoitukset kuitenkin jo 16.6., vaiheessa, jossa kiireellisimmät koulutustehtävät oli ennätetty täyttää. Välirauhan ajan reservin kertausharjoituksia ilmensi osaltaan koulutuksellinen kiire ja lyhytaikaisuus sekä harjoitusten toteuttaminen siten, etteivät ne herättäisi liiaksi yleistä huomiota. Kertausharjoituskertomuksista ilmenee, kuinka tarpeellisia ja hyödyllisiä lyhyetkin harjoitukset olivat. Kertausharjoitukset välirauhan aikana liittyivät Suomen puolustusvalmiuden kehittämiseen ja sen osoittamiseen. Sotilaallisen turvallisuuden kasvaessa oli harjoitettavalla ulkopolitiikalla entistä vahvempi tuki takanaan. Jatkuva puolustusvalmiuden ylläpitäminen toimi puolestaan keskeisenä osana Suomen uskottavaa sisä- ja ulkopoliittista toimintalinjaa. Yhteiskunnassa saatettiin suhtautua luottavaisemmin tulevaisuuteen. Puolustusvoimien toiminnan tarkastelu välirauhan aikana ilmentää sotahistorian ja poliittisen historian kytkeytymisen toisiinsa. Välirauhan aikana puolustusvoimien vahvuutta, rakennetta, varustusta ja koulutusta koskevat ratkaisut perustuivat vahvasti poliittisen tilanteen ja sen todennäköisen kehityksen arviointiin. Tilanteessa jouduttiin ottamaan huomioon sekä sisä- että ulkopoliittiset näkökohdat. Poliittiset tavoitteet ja arviot vaikuttivat sotatoimien sekä puolustusvoimien koulutuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Tutkimusmenetelmänä on käytetty selittävää ja kuvailevaa asiakirjatutkimusta ja tutkimusongelmaa on pyritty selvittämään vastaamalla asetettuihin tutkimuskysymyksiin. Tutkimusongelmaa tarkastellaan koulutuksen sisällön ja valmiuden näkökulmasta. Tutkimuksen keskeiset yleistykset ja johtopäätökset on muodostettu tutkimalla puolustusvoimien muutosreformia, Puolustusvoimien pääesikunnan ja Kotijoukkojen esikunnan kertausharjoitusmietintöjä sekä toimeenpanokäskyjä, jalkaväen ja tykistön kertausharjoitusten toimeenpanokäskyjä, reserviläisten koulutuksesta annettuja yleisiä ja aselajikohtaisia käskyjä ja koulutusohjeita, sekä joukkojen ja esikuntien koulutussuunnitelmia. Kertausharjoituskertomuksia tutkimalla on selvitetty miten niiden koulutus toteutettiin ja minkälaisia kokemuksia harjoituksista saatiin. Lisäksi välirauhan ajan poliittisen historian tutkimuskirjallisuutta on tutkimuksessa hyödynnetty laajasti. Alkuperäislähteet pohjautuvat pääosin Sota-arkistossa säilytettävään arkistomateriaaliin

Suomen kyberturvallisuuden nykytila, tavoitetila ja tarvittavat toimenpiteet tavoitetilan saavuttamiseksi

Tämän tutkimushankkeen tavoitteena oli selvittää kokonaisvaltaisesti, kuinka vuoden 2013 kyberturvallisuusstrategiassa asetettu tavoite ”Suomi on maailmanlaajuinen edelläkävijä kyberuhkiin varautumisessa ja niiden aiheuttamien häiriötilanteiden hallinnassa” on saavutettu ja millainen Suomen kyberturvallisuuden tavoitetilan tulisi olla vuonna 2020. Tutkimushankkeessa tehtiin turvallisuustilanneanalyysi kyberturvallisuuden megatrendeistä, selvitettiin kyberturvallisuuden nykytila ja kehittämistarpeet julkisella ja yksityisellä sektorilla, analysoitiin kuuden maan kyberturvallisuuden nykytilaa ja sen kehittämistä. Tutkimuksen yhteenvetona esitetään tunnistetut puutteet ja kehityskohteet kyberturvallisuuden tavoitetilan 2020 saavuttamiseksi. Tutkimuksen perusteella Suomi ei ole edelläkävijä kyberuhkiin varautumisessa ja niiden aiheuttamien häiriötilanteiden hallinnassa, mutta kuuluu kansainväliseen kärkikymmenikköön. Suomen kyberturvallisuuden edelläkävijyys on kuitenkin omissa käsissämme. Tutkimuksessa määriteltiin tavoitetila, jonka mukaan vuonna 2020 Suomessa kyberturvallisuus on digitaalisen yhteiskunnan sisäänrakennettu ominaisuus, mikä mahdollistaa kaikkien toimijoiden luotettavasti hyödyntää yhteiskunnan kaikkia digitaalisia ratkaisuja turvallisesti. Kyberturvallisuus on kehittynyt viime vuosina kyberturvallisuusstrategian strategisten linjausten ja laaditun toimeenpanosuunnitelman perusteella. Tutkimus osoitti, että tarvitaan merkittäviä kehittämistoimia, jotta voimme saavuttaa edelläkävijyyden aseman kyberturvallisuudessa. Tunnistettuja kehittämiskohteita ovat strategisen johtamisen kehittäminen, poliittisen sitoutumisen vahvistaminen, kansainvälisen toiminnan tehostaminen, tilannetietoisuuden ja havaintokyvyn parantaminen, elintärkeiden toimintojen turvaamisen edistäminen, lainsäädännön kehittäminen, resurssien lisääminen, kyberturvallisuuden vahvistaminen kansallisena kilpailuetuna, osaamisen, tutkimuksen ja yleisen tietoisuuden vahvistaminen, kyberturvallisuuden kehittäminen osana kokonaisturvallisuutta sekä toimenpiteiden tehokas seuraaminen ja kypsyysmallin luominen. Kehittämisen toteuttamiseksi tarvitaan jatkotutkimusta ainakin aiheista: kyberturvallisuuden strateginen johtaminen Suomessa, kybertilannekuvan ja analysointikyvykkyyden kehittäminen sekä yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen, kriittisen infrastruktuurin ja kyberomavaraisuuden määrittely osana kansallista kyberresilienssiä

Kapuloita vaalivankkureiden rattaissa : ehdokkaiden ja äänestäjien havainnot vaalihäirinnästä

Non peer reviewe

Vaalihäirinnän torjuminen demokraattisesti kestävällä tavalla

Non peer reviewe

Kyberturvallisuuden strateginen johtaminen Suomessa

Tutkimushankkeen tavoitteena oli määritellä mitä kyberturvallisuuden strateginen johtajuus on ja miten sitä toteutetaan kokonaisturvallisuuden vastuumallissa, miten yleinen häiriötilanteiden hallintamalli toteutetaan laajoissa kyberturvallisuuden häiriötilanteissa, miten kyberturvallisuuden strateginen johtaminen on organisoitava ja millainen on valtionhallinnon kyberturvallisuuden johtamisen rakenne. Lisäksi tavoitteena oli selvittää kansainväliset ja kansalliset kyberturvallisuuden mittaamisen kehikot ja menetelmät. Tässä selvityshankkeessa laadittiin toimenpide-ehdotuksia yhteiskunnan ja julkisen hallinnon strategisen kyberturvallisuuden johtamiseen, kybertoimintaympäristön laajojen häiriötilanteiden hallintaan sekä kyberturvallisuuden tilan mittaamiseen. Tutkimuksessa myös analysoitiin ulkomaisia kyberturvallisuusratkaisuja ja -tilannekuvamalleja. Tutkimuksen perusteella kansallisella kyberkyvykkyydellä on tulevaisuudessa yhä keskeisempi merkitys kokonaisturvallisuuden ja yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen kannalta. Kansallisen kehittämisen ja varautumisen perustaksi sekä erilaisten kybertoimintaympäristön normaaliaikojen ja poikkeusolojen vakavien ja laajamittaisten häiriötilanteiden johtamiseksi tarvitaan selkeä strategisen tason johtamismalli ja johtamista tukeva tilannekuva. Kyberturvallisuuden strateginen johtaminen on digitaalisen toimintaympäristön turvaamisesta johdettujen tavoitteiden tunnistamista, asettamista, toiminnan ja varautumisen yhteensovittamista sekä laajamittaisten häiriöiden hallinnan johtamista. Kyberturvallisuudessa menestyäkseen yhteiskunnan on kyettävä osallistamaan eri toimijat sekä yhteensovittamaan voimavarat ja toimintatavat mahdollisimman tehokkaasti asetettujen yhteiskunnan strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Kyse on koko yhteiskunnan kyberkyvykkyyden kehittämisestä. Tämä edellyttää strategista yhteensovittamista, johtamista ja toimeenpanokykyä. Kyberturvallisuuden strategisen johtamisen mallien muodostamista ovat ohjanneet Suomen kyberturvallisuusstrategiassa esitetyt tavoitteet. Vaihtoehtoisiksi malleiksi valikoituivat: nykymalli, kansallinen kyberturvallisuusjohtaja, kansallinen kyberturvallisuusyksikkö, vahvennettu Kyberturvallisuuskeskus ja Kyberturvallisuusvirasto. Tutkimuksessa tarkastellut mallit eivät tarjoa kaikenkattavaa ratkaisua kyberturvallisuuden strategisen johtamisen toteuttamiseksi. Jonkin johtamismallin käyttöönotto edellyttää syvällisempää analyysiä muun muassa resurssitarpeista, toimivaltuuksista ja rakenteist

Glimpses of the future : Data policy, artificial intelligence and robotisation as enablers of wellbeing and economic success in Finland

Our society is moving into the 2020s in a situation where we are making more efficient use of services enabled by new technology to develop new services and business models in society and in business life. The 2020s is predicted to be a decade characterised by the clear breakthrough of artificial intelligence and robotisation in the same way as social media, cloud computing, smart phones, location and time independent working and digital services did in the 2010s. Finland has performed extremely well in international statistics in several fields of society. Finland's stability and security combined with high technology utilisation rate and education level provides an excellent platform for the creation and development of digital business. At the core of this development are citizens, businesses and data. The development of data policy and data management in a way that takes the different life situations of citizens into account is a unique innovation by global standards, and one which we believe will be a significant contributor to Finland’s success in the 2020s. In this big picture, trust plays a key role. This is a major issue that emerges in the context of the personal data processing of private citizens and customers, new business model and service development, making society more resilient, and in national and international cooperation. Trust requires continues development work in different sectors, paying due attention to the threats and risks affecting the digital environment. Here, digital security serves as the enabler of trust and of services made possible by new technology

Pilkahduksia tulevaisuuteen – digitalisaation ja robotisaation mahdollisuudet

Olemme siirtymässä kiihtyvää vauhtia teknologiassa ICT-aikakaudesta uudenlaiseen yhteiskuntaan, jossa keinoäly ja ja robotiikka tarjoavat huimia uusia mahdollisuuksia koko kansakunnan palveluiden toteuttamiseen. Tässä muutoksessa keskiössä on asiakas, eli kansalainen – ei teknologi